Säälittävää (2004)

"Säälittävää, hän sanoo ja karistaa tupakkaansa. Tuhka putoaa harmaiksi keoiksi lakatulle puupinnalle ja sinä tuijotat sitä kuin lumottuna. Et voi katsoa muuallekaan, et uskalla kohdata hänen katsettaan.
    Tunnet hänen tuijotuksen otsallasi ja olet pakotettu kääntämään katseesi häneen. Hän tuijottaa sinua ja hänen silmissään on jotakin, joka saa sinut tuntemaan suurta häpeää. Hän on oikeassa, ei sinusta ole mihinkään. Päivästä toiseen sinä itket kurjaa kohtaloasi ja viikonlopusta toiseen istut täällä hänen kanssaan. Hän ei ole vielä hylännyt sinua. Hän on aina ollut sinun tukenasi.
    "Kertakaikkisen säälittävää", hän toistaa ja laskee tupakkansa tuhkakupin reunalle. Se savuaa siinä hiljaa ja savu kirveltää silmiäsi. Joudut räpyttelemään ja yrität tehdä sen huomaamattomasti. Ethän halua hänen pitävän sinua enää heikompana kuin olet.
    Muistat kuinka kymmenen vuotta sitten hän ojensi sinulle kätensä ja käski olla itkemättä. Hän osti sinulle suklaapatukankin, jotta olisit ollut hiljaa. Nyt hän katsoo sinua noilla tuomitsevilla silmillään ja kysyy haluatko vielä lasillisen. Sinä nyökkäät. Et voi kieltäytyäkään.
    Juoma lasissasi heijastaa sinun kasvosi kammottavan punaisina. Vaikka tiedät, että silmäsi ovat savun ja kyynelten värjäämät, saa neste ne näyttämään vielä kammottavammilta. Se tekee sinusta syyllisen näköisen.
    Hän käskee sinun puhua ja sinä puhut. Kerrot kuinka viikkosi on taas ollut helvetillinen ja kuinka kaikki tuntuvat kääntävän selkänsä sinulle. Kukaan ei tahdo rakastaa sinua, kukaan ei tahdo välittää. Sinua pidetään tunteettomana koneena, jota muut voivat mielensä mukaan ohjailla ja kohdella julmasti. Sinä sanot, ettei asia ole niin. Sinullakin on tunteet. Ei sinua saa kohdella väärin.
    Hän nyökkäilee ja katselee ympärilleen. Näyttää siltä, ettei hän välittäisi, mutta sinä tiedät että se ei ole totta. Hän ei ole koskaan jättänyt sinua yksin. Ei nytkään. Ei koskaan. Hän on sinun ainoa ystäväsi. Pala kurkussasi kasvaa, kun ajattelet kuinka kammottavaa olisi elää ilman häntä. Kun olette erossa, kuljet kuin unessa, kuin jossakin muussa maailmassa. Jos häntä ei olisi, ei sinuakaan olisi. Hän on syy miksi jaksat jatkaa.
    "Kuinka sinä aina jaksat valittaa?" hän kysyy yllättäen ja sytyttää uuden tupakan. Edellinen on palanut tuhkakupin reunalla loppuun. Hän puhaltaa savurenkaan ja katsoo sinua sen lävitse. Kuin maalaus, sinä ajattelet, liian hyvää ja kaunista ollakseen totta.
    Kerrot hänelle, ettet tiedä ja olet vaiti. Elämä on jakanut sinulle kurjan kortit ja vaikka teet mitä, et pääse eroon osastasi. Puhumalla voit selvittää päätäsi. Puhumalla saat olla hänen kanssaan. Puhumalla saat hänet puhumaan.
    Hän ei kommentoi vastaustasi mitenkään, kohauttaa vain hartioitaan. Hän katsoo lasiasi merkitsevästi. Et ole juonut vielä tippaakaan - se on suoranainen loukkaus häntä kohtaan. Onhan hän hyvää hyvyyttään tarjonnut koko illan. Olet kiittämätön. Otat drinkkisi ja juot sen puolilleen. Se maistuu jo nyt väljähtyneeltä, mutta sinulla ei ole aikomustakaan jättää sitä juomatta. Päätät, että tästä lähtien olet kiitollisempi.
    Tunnet suurta mielihyvää, kun näet hänen suupielensä kohoavan. Hän on iloinen siitä, että juot, etkä heitä hänen rahojaan hukkaan. Mikä ystävä se sellainen olisi, joka käyttäisi toisia hyväkseen? Sehän olisi aivan kammottavaa. Teidän ystävyytenne ei koskaan tule olemaan sellainen. Hän välittää sinusta eikä ole koskaan pyytänyt sinulta mitään. Sinä tarvitset häntä ja pyydät häneltä vain hänen ymmärryksensä. Suhteenne on ihanan tasapainoinen.
    Äkkiä hänen silmänsä kirkastuvat ja hän katsoo jonnekin ohitsesi. Hän vilkuttaa ja hymyilee leveästi jollekulle, joka on juuri astunut ovesta sisään. Hän pyytää nopeasti anteeksi ja rivakoin askelin hän kävelee tuon jonkun luo. Sinä hymyilet surullisena itseksesi. On niin hienoa, että hänellä on paljon ystäviä. Hän on itsevarma ja miellyttävä ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Jopa sinun. Ja hän välittää kaikista ystävistään. Jopa sinusta.
    Vilkaiset olkasi yli ja näet hänen juttelevan eloisasti ystävänsä kanssa. Sitten keskustelu taukoaa hetkeksi ja hän katsahtaa suuntaasi. Hän viittilöi sinua kohti ja sanoo ystävälleen jotakin. Arvelet hänen kertovan kuka olet. Arvostat suuresti sitä, että hän yrittää saada omia ystäviään ystävystymään sinun kanssasi. Sinua ei oikeastaan edes häiritse, etteivät he koskaan pidä sinusta. Sinulle riittää, että näet kuinka hän välittää. Oikeasti välittää.
    Hän toivottaa ystävälleen hauskaa illanjatkoa - näet sen tavasta jolla he syleilevät - ja astelee rauhallisin askelin takaisin pöytäänne. Hän kertoo esitelleensä sinut, aivan kuten olit olettanutkin. Hänen ystävänsä mukaan näytät surkealta. Olet kuin hylätty, kapinen kissa. Hän nauraa tälle kuvaukselle ja sinunkin mielestäsi se on huvittava. Hänen ystävänsä ovat niin hauskoja.
    "Minulla on ensi viikolla muuta menoa", hän sanoo katsoen baaritiskillä istuvaa ystäväänsä. Sinun sydämesi lyö yhden ylimääräisen lyönnin. Ajatus on pyörryttävä, se saa sinut voimaan pahoin. Kuinka sinä tulisit toimeen ilman häntä? Sinähän kuolisit. Miksi juuri nyt, kun elämäsi on vielä tavallistakin kurjempaa?
    Juot lasisi tyhjäksi ja hän kysyy halutko toisen. Nyökkäät ja tällä kertaa tarkoitat sitä. Hän hymyilee ja viittaa tarjoilijan luoksenne.

Heräät kirkkaaseen valoon, joka paistaa suoraan silmiisi. Et halua nousta. Päätäsi särkee ja olosi on kamala. Voisit kuolla.
    "Valomerkki, kaveri", sanoo nuori, ärsyttävä miesääni. Joku ravistaa sinua hartioista. "Nyt pitäisi lähteä kotiin", sama ääni jatkaa, eikä ravistelu lopu. Uupuneena avaat silmäsi ja nouset istumaan. Ravintola on tyhjä. Jossakin etäämmällä joku imuroi. Kun nouset ylös, jalkasi tarttuvat hetkeksi kiinni tahmeaan lattiaan. Näet sirpaleita; olet varmaankin pudottanut lasisi. Tai ehkä ne ovat sirpaleita sinusta itsestäsi, ajattelet surkeana. Et olisi yllättynyt vaikka niin olisikin.
    Herättäjäsi kysyy pärjäätkö yksin ja saat vakuutettua hänet siitä että pärjäät. Pystyt kävelemään kotiisi mainiosti ilman apua. Ja mitä sitten jos tuuperrut matkan varrelle? Ei sillä enää ole merkitystä.
    Silmiäsi kirveltää; ne tuntuvat rutikuivilta. Pääsi ympärillä tuntuu olevan rautainen vanne, joka yrittää halkaista kallosi ja koko ruumiisi tuntuu veltolta. Silti sinä astut ulos aamuöisessä rankkasateessa kylpevään kaupunkiin ja tahtomattasi sinun jalkasi vievät sinut kotiin.
    Juuri, kun olet päässyt sisään ja viileiden peittojen alle omaan sänkyysi, puhelin soi. Hän soittaa ja kysyy oletko kunnossa. Olet, sinä kerrot hänelle. Hän sanoo vai niin ja toivottaa hyvää yötä.
    Sinua ei enää väsytä. Kävelet keittiöön ja otat aspiriinin. Laitat kahvinkeittimen päälle, istut sohvalle ja katsot loppuyön Uutisikkunaa. Aamulla nukahdat linnunlauluun.