Cosplay keltanokille

Pikainen katsaus historiaan

Cosplay –sana on lyhennelmä englanninkielisestä naamiaisia merkitsevästä termistä ”costume play”. Sanan isänä voidaan pitää Nov Takahashia, joka vuonna 1984 koki valaistumisen Los Angelesilaisessa Science Fiction Worldconissa ja pukuilijoiden määrästä vaikuttuneena loi japanilaisille markkinoille ”cosplayn”.
    Yleisesti cosplay tarkoittaa pukeutumista hahmoiksi mistä tahansa japanilaisperäisestä viihdemediasta, mutta eräissä piireissä sen katsotaan merkitsevän mitä tahansa pukuilua; olihan termin innoittajana joukko amerikkalaisia sci-fi –pukuilijoita.

(Pohjatiedot Wikipediasta)

Se Mielenkiintoinen osuus

1. Aloittaminen

Aloittelevalla cosplayaajalla on usein mielessään monia elämää suurempia kysymyksiä. Mikä hahmo tulisi valita? Mistä aloittaa puvun tekeminen? Mistä peruukkeja ja muita naamiointitarvikkeita? Voiko näin ja noin tehdä tulematta teloitetuksi? Uskaltaako luomuksessaan liikkua julkisesti? Mitä, jos joku ottaa valokuvan? Lepo vaan, vastauksia satelee seuraavassa oikein urakalla.

1.1 Mikä hahmo tulisi valita?

Halu cosplayaamaan on kova, mutta päätöksenteko tuottaa vaikeuksia. Miten kukaan pystyy valitsemaan itselleen sopivan hahmon?
    Lähtökohtana voisi pitää omia preferenssejään. Mikä on suosikkihahmosi suosikkisarjassasi? Pelkän asennoitumisen kannalta on helpompaa aloittaa tutusta hahmosta ja pukua tehdessään ei kyllästyminen tule niin hirvittävän helposti vastaan, kun tekemisessä on mukana edes jonkinasteinen kiintymys.
    Pukua miettiessään on myös hyvä ottaa huomioon omat kykynsä. Mikäli et ole koskaan tavannutkaan ompelukonetta, ja askartelutaitosi perustuvat iltapäiväkerhon oppeihin, voinee sen Trinity Blood:in kardinaalin puvun pyyhkiä ensimmäisenä listaltaan (ellet sitten ole suunnattoman nopea oppimaan ja omista pitkää pinnaa). Realismi on cosplayta tehdessä ystäväsi. Mieti, mihin rahkeesi riittävät, äläkä ota liian tuhtia palaa nieltäväksesi. Saatat vahingossa saada negatiivisen kuvan cosplaysta, ja sitähän me emme halua.
    Jos et kerta kaikkiaan keksi mitään, mutta haluat silti pukuilemaan, suosittelemme surffailua Internetin ihmemaassa. Netti on väärällään erilaisia animesivustoja, jotka pursuavat kuvia erilaisista hahmoista; valinnanvaraa riittää taatusti. Alkajaisiksi voit suunnata osoitteeseen www.animegalleries.net. (Joka on muuten myös erinomainen paikka hankkia mallikuvia pukuaan varten. Mallikuvista enemmän myöhemmin.)

1.2 Mistä aloittaa puvun tekeminen?

Hahmo on valittu ja päätös pitää (jälkimmäinen kohta ei ole pakollinen seikka. toim. huom.). Mistä siis aloittaa itse tekeminen?
    Jo vanha kansa tiesi, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja sama pätee ehdottomasti cosplayssakin. Vanhempikin cosplayaaja tarvitsee jonkin sortin suunnitelman ennen kuin lähtee metsästämään materiaaleja ja kokoamaan pukuaan. Suunnitelmaksi riittää kasa mallikuvia, eli kuvia hahmosta valitsemassasi puvussa eri kuvakulmista. Näitä kuvia ei koskaan voi olla liikaa, sillä mitä tarkemman kokonaiskuvan saat puvusta, sitä tarkemman replikan pystyt siitä tekemään. Ja kangaskaupan rouvatkin ovat onnellisia, kun eivät joudu etsimään ”sellaista jännää vihertävän oranssia kangasta, joka tietyssä valossa saattaa näyttää vähän siniseltä ja joka on osittain ehkä vähän läpinäkyvää”, vaan voivat nähdä suoraan paperilta, mitä kaivataan.
    Suunnitelmissaan voi ja ehkä pitääkin toisinaan mennä vielä hivenen pidemmällä. Jos tiedät jo ennen ompelemisen/askartelemisen aloittamista, kuinka mikäkin kohta tulee toteuttaa, on lopullinen työ huomattavasti helpompaa. Mitä enemmän kokemusta, sitä helpompaa tämä on. Mielikuvitus on ystäväsi, ja yrittämisen ja erehtymisen kautta oppii kiitettävän paljon. Muilta cosplayaajiltakin oppii paljon, ja siksi on paitsi viihdyttävää, myös opettavaista selailla erilaisia cosplay-sivustoja, ja tutkia, miten muut ovat saman puvun toteuttaneet. Virheitä ei tarvitse tehdä itse, sillä muidenkin erheistä voi oppia. Oppimateriaaliksi soveltuu erityisesti cosplaylab.com:in ja cosplay.com:in sisältö (ja mikäli päätä ei kiristä minkään sortin pipo, ja itseironiaa löytyy, cosfu.net voi opettaa paljon).
     Suunnitteluvaiheessa sopii pohtia myös sitä, mistä pukuun voisi saada kaavat. Ellei lähipiirissäsi ole kaavoittamistaitoista ihmistä, joka suostuisi kahvitauollaan piirtämään sinulla kaavoja, eikä Google ole vastannut kutsuhuutoihisi, matka kirjaston ompelulehtien luo on suositeltava. Burda ja Suuri käsityö –lehdistä löytyy hämmästyttävän usein kaavoja, joita voi hienoisella muokkaamisella käyttää cosplayn teossa. Tässäkin tilanteessa kokemus tuo paljon uusia mahdollisuuksia; kun alat ymmärtää, miten kaavoista muodostuu vaate, voit kokeilla, miten kaavoja muokkaamalla saisi aikaan vähän erilaisia vaatteita.
     Kun suunnitelma on tehty, alkaa materiaalien hankkiminen. Tämä on ehdottomasti yksi cosplayn jännittävimmistä osista. On tavattoman viihdyttävää kulkea pitkin kangaskauppoja, hivellä kangaspakkoja ja pohtia, millaista materiaalia puvun tulisi olla.

Mikäli kankaat eivät ole entuudestaan tuttuja, etkä tiedä mitä eroa on tavalla, jolla polyesteri tai puuvilla laskeutuu, kannattaa suosiolla nykäistä myyjää hihasta ja pyytää apua. Tässä tilanteessa ne mallikuvat ovat ystäviä. Omaa järkeä tulee tietysti käyttää, eikä kaikkia myyjien ehdotuksia tulee hyväksyä suoralta kädeltä. Näppituntuma on hyvä tapa tunnistaa oikea kangas, ja maalaisjärkeä sopii käyttää.
    Pukuja varten tarvitaan usein muutakin kuin vain kangasta. Kaikkea pikkutilpehööriä varten ovat olemassa Sinooperin kaltaiset askarteluputiikit, joita kannattaa kierrellä pää luovalla vaihteella. Kukkakepeistä ja pienistä muovisilmistä voi tehdä aseita, mikäli mielikuvitus laukkaa tarpeeksi vikkelään.

Kun materiaalit ovat kasassa, on edessä se helpoin vaihe, eli kaiken kasaaminen. Mikäli ompelukoneet tosiaan ovat vieraita olentoja, alkuun sopii kysyä vinkkejä ihmisiltä, jotka ovat kenties joskus lyhentäneet housuja tai ommelleet verhoja.

1.3 Milloin tulisi aloittaa puvun tekeminen?

Mahdollisimman ajoissa. Mikään ei raasta hermoja yhtä pahasti kuin puku, joka on vielä conia edeltävänä päivänä kesken. Nappien ompelemisessa keskellä yötä on toki oma viehätyksensä, mutta pidemmän päälle se käy hermoille, johtaa univajeeseen ja pahantuulisuuteen.
    Aloittamisajankohdan määrää puvun vaikeusaste. Mikäli tekeillä on helpohko luomus, ei sitä tarvitse aloittaa puolta vuotta ennen h-hetkeä, ellei välttämättä tahdo.

1.4 Mistä peruukkeja ja muita naamiointitarvikkeita?

Tähän vastaamme yksinkertaisesti, että kaupasta. Suomessa paras paikka hankkia esimerkiksi peruukkeja on Punanaamio. Toki muitakin putiikkeja on, Aprilli ja Pilailupuoti tarjoavat lähes samantasoisen valikoiman kuin Punanaamiokin, mutta noin tuotteiden tasokkuuden kannalta kehotamme kääntymään Punanaamion puoleen. Rapakon takana valikoima on suurempi (kuten myös hinnat), ja paras peruukki-/tilpehööripulju on ehdottomasti cosworx.com.
    Peruukkeja saa Suomesta halvalla. Tämä on iloinen asia, eikö totta? Ei välttämättä. Surullisen usein halpa peruukki myös näyttää halvalta ja ennen kaikkea silloin, jos sitä ei osaa käyttää oikein. Kymmenen euron metriperuukistakin voi saada fiksun näköisen oikealla käsittelyllä. 1.4.1 Pikakurssi peruukeissa

Peruukit, etenkin halvat sellaiset, vaativat lähes yhtä paljon huolenpitoa ja hellyyttä kuin lemmikkikaktukset.
     Peruukkia ei säilötä vääntämällä se solmuun ja työntämällä kaapin perälle, eikä sitä myöskään heitetä suoraan kaapista päähän. Oikeaoppinen tapa säilyttää pitkää peruukkia on harjata se käytön jälkeen (luonnonkuituharjalla! Älä missään nimessä käytä brutaalia muovi- tai metallipiikkistä harjaa peruukin harjaamiseen, ellet tahdo omistaa karvatonta verkkoa), letittää se löyhästi ja laittaa vaikkapa muovipussiin. Lyhyt peruukki säilyy vähemmälläkin huolenpidolla, mutta tämä ei tarkoita, ettäkö lyhyitä peruukkeja saisi kohdella kuin roskaa. Harjaaminen ja säilyttäminen erillisessä pussissa on niidenkin kohdalla suotavaa.
     Peruukkeja on tavattoman helppo käyttää. Ne laitetaan päähän otsapuoli edellä ja voilá. Ongelmia tuottanee ainoastaan se, miten omat hiukset saa piiloon peruukin alle. Tähän ongelmaan löytää vastauksen peruukkimyssyistä. Ne ovat sukkahousunomaisia pieniä myssyjä, jotka kiskaistaan päähän peruukin alle, ja joiden sisään omat hiukset saa varsin näppärästi piilotettua. Pitkät hiukset kannattaa laittaa märkänä päänmyötäisille leteille, jolloin ne saa kerrassaan vaivattomasti piiloon myssyn alle. Ja mikäli peruukkimyssyjä ei satu löytymään lähimarkettisi saniteettihyllystä, kannattaa kunnon Niksi-Pirkka –henkisesti napata mukaansa pari sukkahousuja ja taiteilla niistä hurmaava myssy. Kukaan ei tule näkemään tätä myssyä, joten sen esteettisellä olomuodolla ei ole niin kummoista merkitystä.
     Peruukki pysyy päässä pinnien avulla. Mitä enemmän pinnejä, sen varmempi pito. Myös peruukkimyssyllä on oma osansa peruukkien päässäpysymisessä, sillä kun lisätukan kiinnittää pinneillä sekä omiin hiuksiin että peruukkimyssyyn, voi varsin huoletta käydä hakkaamassa tanssimatolla muutaman yhdeksän jalan heavy-biisin.
     Kuitu, josta peruukit tehdään, on joko täyttä muovia tai enemmän tai vähemmän ihmishiuksen kaltaista (toki oikeista hiuksistakin tehdään peruukkeja, mutta niiden hinnat liikkuvat useissa sadoissa euroissa, joten sellaisia tuskin tulee kovin usein cosplayta varten ostettua). Pääasiallisesti se kuitenkin käyttäytyy hivenen eri tavalla kuin oma hius, joten sitä pitää myös kohdella eri tavoin. Peruukin voi pestä mäntysuovalla, hoitoainetta ei tarvita, ja hiuslakkaa voi käyttää runsaasti vaurioittamatta haivenia. Peruukkien muotoilussa kannattaa käyttää ennen kaikkea hiuslakkaa, sillä se on kevyttä (jopa litroittain lisättynä) ja pitää muovikuidun kasassa tavattoman hyvin. Hiusgeeliä ei suositella, sillä se on raskasta, eikä toimi keinohiuksissa yhtä hyvin kuin aidoissa.

1.4.2 Piilolinssejä ja muita pieniä yksityiskohtia

Cosplayattavalla hahmolla saattaa olla kerrassaan kumman väriset silmät. Se, onko omien silmien pakko olla tismalleen samanväriset kuin hahmollaan, on mielipidekysymys ja riippuu täysin omasta näkemyksestä ja resursseista. Kokonaisuus on luultavasti hyvä ilman rääkyvän sinisiä silmiäkin, mutta cosplaajan mielenrauhan ja perfektionististen taipumusten kannalta saattaa olla viisasta hankkia värilliset linssit.
    Linssejä saa perusväreissä kohtuuhinnoin internetistä (lensway.com, nordiclenses.com), mutta ennen linssien ostoa on hyvä piipahtaa optikon puheilla. Vaikka omassa näössä ei olisi mitään vikaa, kannattaa tarkistuttaa voiko ylipäänsä käyttää piilolinssejä. Eräät silmät ovat herkkiä, eivätkä suunnattomasti nauti, jos niihin tungetaan ylimääräinen muovinpalanen.
    Jännempiä silmänvärejä tarvitsevan sopii suunnata osoitteeseen www.9mmsfx.com. Rapakontakainen firma tekee jos jonkin sortimentin linssejä kelpokorvausta vastaan.

1.5 Saako näin ja noin tehdä tulematta teloitetuksi?

Saa. Jos sen tekee fiksusti. Maalaisjärki on tässäkin tapauksessa paras ystävämme.

2 Julkinen esiintyminen

Puku on valmis ja con häämöttää. Painajaiset keskeneräisestä puvusta ja unohtuneesta kengästä vainoavat viikkokausia ennen varsinaista h-hetkeä. Lisäkysymykset painavat mieltä ja jännittää. Rauha maassa, ei hätä ole tämän näköinen.

2.1 Voiko puvussa liikkua julkisesti?

Muistakaamme, että cosplay-tapahtumat ovat julkisia tilaisuuksia ja erinäiset soveliaisuussäännöt kannattaa ottaa huomioon. (Tästä antaa hyviä/huonoja esimerkkejä jo aiemmin mainittu cosfu.net) Peiliin saa katsoa, ja itseltään saa kysyä, haluanko esiintyä tämän näköisenä julkisella paikalla. Jos vastaus on kyllä, voit esiintyä sen näköisenä julkisella paikalla. Tämä kysymys tosin kannattaa esittää jo ennen puvun aloittamista, sillä mikään ei ole surullisempaa, kuin heittää hukkaan monen tunnin työ. Siinä itkee raavaampikin mies verta.

2.2 Mitä, jos joku ottaa kuvan?

Lyöt sitä taikasauvallasi ja kiljut. Tai sitten et. Jos pukeudut animehahmoksi tilaisuudessa, jossa teemana on japanimaatio, voit olla varma, että päädyt yhteen jos toiseenkin valokuvaan. Siltä ei voi välttyä. Kameroita on conissa kaikkialla, ja on hyvin todennäköistä, että joku pysäyttää sinut ja pyytää saada ottaa valokuvan. Toiset eivät edes pysäytä, vaan ottavat paparazzi-kuvia, jotka myöhemmin löytyvät Internetin syövereistä ja saavat sinut itkemään typerää ilmettäsi. Se on väistämätöntä. Pukeuduttuasi cosplay-pukuun et enää ole tavallinen tallaaja, joka voi hukuttautua ihmisten mereen. Erotut tavallisista pulliaisista, ja toivottavasti eduksesi. Kuvaajia et voi paeta, se on varmaa.

2.3 Kilpailut

Cosplay-kilpailuja on suurimassa osassa coneista, ja ne toimivat hyvin pitkälti periaatteella ”kävele lavalle, poseeraa, kävele pois”. Lavakammoisillekaan kokemus ei ole niin suunnattoman kammottava, sillä lavalla ei tarvitse viettää aikaa muutamaa minuuttia enempää. Pikainen pyörähdys, ja loppu jääköön äänestäjien päätettäväksi.

2.3.1 Voinko osallistua puvullani cosplay-kilpailuun?

Mieti, miksi haluat osallistua kilpailuun. Jos tavoitteenasi on jonkintasoinen maine ja kunnia, katso peiliin ja esitä kysymys uudestaan. Jos taas haluat vain käydä vilkaisemassa, miltä tuntuu seistä lavalla tuhatpäisen yleisön edessä, on vastaus yksinkertaisesti kyllä.

3 Tiivistelmä

Cosplay on hieno harrastus ja suosittelemme sitä lämpimästi kaikille, joilla riittää mielikuvitusta, hermoja, ja jotka eivät ole saaneet leikkiä tarpeeksi. Eli näin tiivistettynä ihan kaikille.