Havaintoesimerkit antavat aina selkeän lähtökohdan ja valottavat uusia asioita varsin kätevästi. Lähtekäämme siis liikkeelle sellaisesta. Bleachissä, siinä toisessa suunnattoman suositussa shounen-sarjassa, on hahmo, jota Uraharaksikin kutsutaan. Urahara on mies ja jostakin mystisestä syystä Uraharan valitsee todennäköisesti cosplayattavakseen nainen/tyttö. Tässäpä siis kiehtova lähtökohta: nainen vs. mies; miten tämä ratkeaakaan?

Elina demonstroi seuraavassa, kuinka Urahara-cosplayta ei tulisi toteuttaa:

Esitämmekin nyt kysymyksen: Mikä kuvassa mättää? Vastaus on moniosainen ja koostuu muun muassa sanoista ”silmälasit, gi:n (joka on muuten väärin päällä) alta paistava toppi, peruukin alta näkyvä tukka ja typerä virnistys”. Mainitut voi melkein antaa anteeksi, mutta kaikkein kirkuvin virhe löytyy kaulan ja lanteilla lepäävän nyrkin välistä. Kyllä. Kansankielellä sanottuna suurin erhe kuvassa ovat TISSIT.
     Kuten aiemmin mainitsimme, Urahara on mies, varsin laiha sellainen, eikä täten loogisesti pääteltynä omista suurehkoja maitorauhasia. Nyt joku siellä takarivissä ponkaisee pystyyn ja karjaisee, että minkä sitä nainen fysiikalleen voi, ja ollaanko tässä nyt sovinisteja. Ei, lapsi-rakas, tässä yritetään tehdä hyvää ja mahdollisimman realistista cosplayta.

Miten niistä pääsee eroon?
Rintavarustustaan ei voi vain saksia pois, tämänhän me kaikki pystymme päättelemään. Sen kuitenkin saa piilon varsin kätevästi, jos jaksaa nähdä vaivaa ja uhrata asialle noin, pyöreästi ilmaistuna, kymmenen minuuttia.
     Kaikkein halvin (muttei välttämättä käytännöllisin) keino rintojensa litistämiseen on vanha kunnon sideharso. Tätä käyttivät jo Shakespearen näytelmien naiset, jotka todellista identiteettiään suojellakseen esiintyivät miehinä. Sideharso vedettiin tiukasti rintakehän ympäri, ja näin rinnat saatiin litistettyä ja luotua illuusio miehisestä sivuprofiilista. Homma toimii samalla tavalla tänäkin päivänä, mutta sideharson käytössä on omat haittapuolensa. Sitä ei saa kiristettyä tasaisesti, se saattaa paikoin litistää keuhkot ja se, ennen kaikkea, valuu päivän mittaan ties minne. Kaiken muun mukavan lisäksi sideharson päälle laittaminen ja pois ottaminen vaatii vähän enemmän aikaa.
     Suosittelemmekin lämpimästi sitä toiseksi halvinta vaihtoehtoa, eli jesseteippikorsettia. Hommaan vaaditaan kaikessa yksinkertaisuudessaan kaitale lakanakangasta (tai jotain muuta laittoman halpaa kangasta), jeesus-teippiä (ilmastointiteippinäkin tunnettu), purjerenkaita ja nyörinpätkä (noin parimetrinen). Koko roskan hinnaksi tulee pyöreät kymmenen euroa, ja yksi korsetti kestää aktiivisessa käytössä jotakuinkin vuoden; reippaasti halvempaa ja ympäristöystävällisempää kuin aktiivinen sideharsorullien ostelu. Jesseteippikorsetti valmistetaan siten, että lakanakankaasta leikataan kaitale, jonka pituus on sama kuin vartalon ympärys rintavarustuksen alapuolelta mitattuna. Tämän kaitaleen päälle ladotaan jesseä muutama kerros (reunat kannattaa vahvistaa huolella). Kun luomus on kaikessa komeudessaan teipattu, naputellaan sen molempiin päihin purjerenkaita, joista sitten pujotetaan mainittu nyörinpätkä. Sitten vain korsetti päälle ja kiristystä.

Kuten kuvista näkyy, jesarikorsetin alle on äärettömän fiksua laittaa jonkinlainen paita, koska teippi hiostaa. Ei välttämättä t-paitaa (kuvattava oli laiska, eikä jaksanut vaihtaa paitaa, köh); kevyt toppikin toimii paremmin kuin hyvin. Mikäli rintaa on kertynyt vähän enemmän, on kaikista kätevintä pienentää jesarin työtä aavistuksen verran liian pienellä urheilutopilla. Toppi itsessään litistää vähän, jolloin jesseä ei tarvitse kiskoa niin tiukalle. Tämä taas lisää käyttömukavuutta huomattavasti.

Teippikorsettien ja sideharsojen lisäksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja, ja niistä löytyy lisäinfoa esimerkiksi cosplay.com:in foorumeilta, For Women: Binding Methods - how-to's and discussion-ketjusta.

Onko pakko?
Kun ne tissit olisi niin kiva pitää vapaana ja ne eivät tykkää ja kutistuvatkin vielä, jos liikaa bindaa (viimeinen kohta ei muuten ole totta, joten ei tarvitse silitellä niitä ulokkeita suojelevasti). Tähän kysymykseen voimme antaa oman näkemyksemme asiasta, joka taas ei tietenkään vastaa välttämättä muun maailman mielipidettä: ON.
     Crossplayn tarkoitus on vastakkaisen sukupuolen omaksuminen, ja rinnakkaita miehiä ei animessa ja japanilaisessa musiikkibisneksessä usein näe. Jos ja kun vielä pyritään crossplayaamaan hyvin ja lähdemateriaalia tarkasti jäljitellen, pitäisi asian olla kysymättäkin selvä.
     Ja sitä paitsi, sitä kummasti arvostaa naiseuttaan aina, kun kiskoo bindaukset irti. Takarivin feministit ja rintojenvapauttajat voivat siis olla vain onnellisia.